Oh ihmisen elo vaan aika hienoa, kun sen oikein oivaltaa. Tämä ajatus tuli väistämättä mieleen, kun ajelimme lauantai-illan hämyssä kauniiden lumisten metsämaisemien halki Jyväskylästä kohti kotia.Jyväskylässä saimme kokea inhimillistä henkeä ravitsevan oopperaelämyksen, nähtyämme Keski-Suomen Alueooopperan produktionna Vilppu Kiljusen ohjaaman modernin version Giuseppe Verdin La Traviata oopperasta.
Ooppera oli omalla tavallaan "vaikea" katsottava jos vertasi sen visuaalista esitystapaa perinteiseen, sen alkuperäiseen tapahtuma-aikaan sijoittuvaan, näyttämömallinnukseen. Kun tuosta alkuhämmennyksestä pääsi yli, oli suorastaan nautittavaa seurata ja mukana kokea sitä nuorekasta ja kokeilunhaluista tulkintaa jota Keski-Suomen Alueoopperan uusin tuotanto katsojilleen tarjosi.
Lauantai-iltana oli Violettan roolissa vuorossa Marjukka Tepponen ja hänen suorituksensa oli todella loistava. Hetkittäin tuntui siltä että hänen hehkunsa ja tulkintansa jätti muiden solistien hyvinkin tasokkaat suoritukset jopa varjoonsa.
Suuret kiitokset kaikille projektiin osalistuneille. www.jyvaskylanooppera.net
Kun tämän tekstin aluusa kehaisin tätä ihmisen elämän ihanuutta, on huomattava että sen laatuun vaikuttaa paitsi hengen ravinto niin myös tyytyväisyys siitä että oopperan jälkeisellä kotimatkalla radio kertoi Kalpan voittaneen Raumalla Lukon 1-0. Sekin ilahduttaa kiekkofanin sydäntä ja osaltaan kasvattaa elämisen ihanuutta.
Ja kaiken huippuna kotimatkalla saimme Kuopiossa poiketessamme vielä ihastella lapsenlapsemme Simeonin vilpitöntä riemua, jota hän pystyy kokemaan kaikesta siitä mitä hän kokee ja tekee. Kun ihminen näkee omissa jälkeläisissään sellaista uskoa ja luottamusta ja intoa, jota ei paha maailma ole vielä päässyt koskemaan ja runtelemaan, tietää varmasti että ei ole itsekkään elänyt turhaan.
(La Traviatan kuva: Matti Salmi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti