Sunnuntai

Sunnuntaina kävimme Ellin luona. Jaakko ja Jonna Matikalla ja me Triumphilla.

Päivä oli oikein mukava. Eija ja Elli poimivat mansikoita.

Saahkarista tultua kävimme fillaroimassa ja veimme Jaakolle ja Jonnallllekin mansikkarasian.

Aloitin taaas Alistar MacLean kirjan Saattue Muurmanskiin. Olen lukenut sen montakin kertaa kuusikymmentäluvun lopulla. Kirja oli jo niin risa että huusin huutonetistä varmuuden vuoksi siitä uuden kappaleen. Hinta 6€. Ei paha.

On mielenkiinoista välillä lukea noita kauan sitten luettuja kirjoja, ja vertailla tunteita ja ajatuksia, joita ne herättävät nyt ja muistella miten ne vaikuttivat silloin kauan sitten.

Luin tässä menneelllä vikolla Hemingwayn "Joen yli ja puiden siimekseen". Olin lukenut sen edellisen kerran joskus 16-17 vuotiaana, eli aikana jolloin itsestä tuntui että minä tiedän kaikesta kaiken.

Muistan vieläkin kuinka silloin ihailin kirjan tekstiä, sen teknistä toteuttamista, rytmitystä ja etenemistä. Mietin nyt, kuinka erilaiset asiat mestarikirjailijan tekstissä vaikuttivat voimakkaimmin. Kuvaukset Venetsiasta, sairastuminen, luopuminen, elämän katsominen taaksepäin ja toisaalta optimistisuus, elämästä iloitseminen, jokaisesta päivästä ja hetkestä, onnen tunteesa, nauttiminen.

- Kyllä eletty elämä on kuitenkin, kaikitenkin, opettanut monenlaisia asioita. -

Lomailua kotpuolessa

Olipa aika mukava keli. Käytiin pyöräilemässä ja katselemassa torielämää ihan fillarilla. Se teki hyvää. Joka suhteessa.

Fanitettiin Jamppaa torilla. Täytyy myöntää että Jamppa on kyllä melkoinen taituri viiihteentekemisen monellakin alueella.

Fillari-retken jälkeen nousimme taas Triumphin selkään ja kävimme Petterin luona hakemassa Nortonin korjaus-aapisen. Uskomatonta kuinka kylmältä tuuli tuntui fillarikyydin jälkeen. => ilmassa kylmä perusvire.

Kävimme samalla reissulla haudoilla ja poikkesimme Aijan luona tarkastamassa uuden terassin. Se oli tosi hieno ja toimiva kokonaisuus. Saatiinpa Aijalta vielä hyvät päiväkahvit.

Jaakko puuhasteli Nortoninsa kanssa pitkin päivää.

Illalla syötiin pitzat. Jonnakin tuli Alin kanssa illalla käymään.

Ali oli aika liikuttava otus. Se ei osannut edes hypätä alaspäin, mutta ei se myöskään pelännyt mitään. Tulimme ihan hyvn toimeen keskenämme.

Kotiin

Yö Valamossa kivenkovalla petillä teki sen että unet jäivät vähiin ja selkä vihoitteli kohtuullista enemmän. Kävimme aamiaisella luostarin Trapesassa ja suunnittelimme päivän ohjelmaa. Ajattelimme ajella Hämeenlinnaan, josta varasimme myös netin kautta huoneen.

Lähdön koittaessa puolilta päivin tuli ensimmäinen sadekuuro.

Ajelimme Warkauteen mutta ajo ei tuntunut hyvältä. Selkää jomotti eikä matkanteosta voinut oikein nauttia. Sadekuurot ja älyttömän kova tuuli tekivät ajamisesta "väkisin yrittämistä" ja se ei ole kivaa.

Kävimme Warkaudessa kahvilla ja pidimme palaverin. Totesimme että kun ei kulje niin ei kulje. Lähdetään kotiin. Siellä odottaa maailman paras sänky ja kaikki hyvät kotijutut.

.... Ja johan tässä on toista vuorokautta reissattukin. Jaakko lupasi että kotiiin saatte mennä, mutta töihin ei ole asiaa.

Tarjous tuntui kohtuulliselta, joten peruttiin huonevaraus ja käännyttiin kotia kohti.

Keulan käännyttyä kotia kohti matkanteko tuntui helpottavan. Keli oli lämpötilan suhteen mukava, mutta kova tuuli ja välillä tulleet rankat sadekuurot tekivät matkanteon vähän hankalaksi.

Matkalla pysähdyimme Oravikoskella Hanxin myymälässä. Henkilökunta oli yhtä ystävällistä kuin aina ennenkin, mutta tilojen uusi ilme ei vakuuttanut. Tavaravalikoimaa oli minusta supistettu aika paljon. Jännät "TURHUUDET" puuttuivat. T-paidat yms.

Klo 16 olimme KOTONA.

Retken opetus:

1. Mini-kannettava Mokkulalla on tosi kätevä apuväline. Mahtuu kivasti tankkilaukkuun.
2. Muista Sveitsiläinen linkkari mukaan Aina jos lähdet yli kilometrin etäisyydelle Ahmolta.
3. Selän kuntoutusta vaaditaan.

Pori, Ikaalinen ja Oulu sekä Koli vielä tavoitteena tällä kaudella.

Loppukilometrit 62.298. Reissulla pituutta 414 km.

Loma alkoi

Lähtö torstaina klo 12.30. Mittarissa 62.115 km. ja Ei muuta kuin menoksi.

Ensimmäinen ongelma kun Varpaisjärven jälkeen pyörä yht äkkiä vain hyytyi. ei mitään syytä.

Oireet niinkuin bensan loppuessa.

Pysähdyttiin ja tutkailtiin tilannetta. Jotain tehdäkseni muutin polttoainehanan asentoa. (Bensaa nimittäin oli). Uusi starttaus ja moottori pyöri taas vireettömästi. Nilsiässä tankattiin.

Matka jatkui Juankoskelle ja Riistavedelle. Sieltä Joensuun tietä Tuusniemelle (melkein) ja sitten nokka kohti valamoa. Pinnoitustöitä oli Peltosalmella ja Joensuun-tiellä.

Keli oli oikein mukava ajokeli. Pari kertaa ripsautti vettä, mutta ei niin että se olisi haitannut.

Valamoon tultiin neljän jälkeen. Majoituttiin ja lähdettiin syömään. Käytiin syönnin päälle Kirkossa. Palvelus on aina Valamossan jotenkin niin toisenlaista kuin muualla. Ja niissä ei kyllä oiota. Yhdeksännen hetken palvelus toimitetaan arki-iltoina klo 18.00. (Olen joskus ollut lukemassa tuon palveluksen Valamossa, kun olin talkoolaisena, pienenä ollessani)

Siinäpä se iltaohjelma sitten täällä olikin. Kävelimme ja katselimme vähän paikkoja ja tulimme sitten huoneeseen.

Ja ei muuta kuin nukkumaan ja aamulla kohti uusia seikkailuja.

Lomalle 2009

Nyt alkaa lomamatka olla jo lähellä. Tavoitteena lähtö torstaina 16.07.09. Eka yö Valamossa.

Saas nähdä kuinka käy.

PlayOffs

Nyt se alkaa. Playoffs pyörähtää käyntiin. Onneksi Canal+ näyttää jo perjantain  HPK pelin.

Ei muuta kuin "Lentävä Kalapan-ukko" soimaan ja jännittämään.

Onnea ja menestystä!!!!

Eläkeiän nosto ja velan maksu

Taloudellinen tilanne yhteiskunnassamme on sellainen että joudumme kuljettamaan valtiolaivaa nimeltä Suomi, tulevaisuudessa pitkän matkan velkarahalla. Hallitus on ottanut asiaan hyvinkin järkevän linjan, eli todennut että velka on maksettava tekemällä työtä (eikös se ole sama asia myös yksityisellä ihmisellä?).

Mutta mitä tapahtuu.....

Demari-porvarit iskevät välittömästi. Alkaa hirmuinen älämölöä: 

Ei, ei ja ei. Näin ei voida tehdä. Ay-liike on ohitettu. Ei ole saatu neuvotella tarpeeksi. Missä ay-aktiivit? Isopalkaiset ay-johtajat on taas jätetty tyhjän panteiksi. Voi vanhoja hyviä aikoja. Miksi meiltä ei kysytä lupaa kaikkeen????

Ja pöh. Sanoohan tuon jo järkikin. Jos ja kun otetaan velkaa niin on se maksettava myös takaisin. Eikä sitä velanmaksuun tarvittavaa rahaa synny muuten kuin työtä tekemällä. Ei siinä auta minkään Demari-mössön tarjoillu. (Ei edes verkkosukat).

The Band Yle-Teemalla

Olipahan taas ihastuttava kokemus! 

Katsoin Teemalta rockin klassikkolevyt sarjasta jakson, joka käsitteli The Band:in kahta ensimmäistä levyä. (Joitain poikkeuksia lukuunottamatta loistava sarja, joka jokaisen musiikin ystävän pitäisi katsoa ihan jo yleissivistyksen takia).

En voinut välttyä vertaamasta jossain määrin näitä 40 vuotta sitten tehtyjä levyjä ja levyjen tekijöitä tämän päivän tuotoksiin ja tekijöihin.

On selvä että tänä päivänä maailmassa on varmasti yhtä lahjakkaita ja kenties parempiakin soittajia kuin mitä olivat 60 luvun musiikintekijät. Rock- ja pop-musiikin tekeminen on nykyisin kunniallinen ammatti, mitä se ei välttämättä vielä 60 luvun lopulla ollut. 

Mutta jotenkin minusta vain tuntuu, että 40 vuoden kuluttua ei tämän päivän Rock-musiikista välttämättä muisteta kovinkaan montaa nimeä, kun taas Band:in kaltaisten yhtyeiden musiikki elänee edelleen vielä vuoden 2050 tienoilla. (pitänee tarkastaa asia, kun vietän omia 100-vuotis päiviäni ja valitsen sinne musiikkia).

Kehityksen vinoutumisen on tietysti aiheuttanut nykyinen markkinavoimien ja trendi-pelle porukan johtama musiikkiteollisuus. Mutta pitäisikö syyllisiä etsiä myös kuulijoista? Kenen on syy, että radioasemat voivat pakkosyöttävät meille päivästä päivään soittolistoilta valittua musiikkia. Musiikkia joka ei vaadi kuulijoiltaan yhtään ajatusta tai edes keskittynyttä kuuntelemista. 

Radiosta tulviva musiikki on pääosin kuin sosiaalidemokraattien vaalilupaukset. Makeaa ja tahmeaa, ja sisällöltään tyhjää. Sitä kuuluisaa Höttöä.  

Sopiikin kysyä mitä tekemistä jollain idols-kilpailulla on musiikin luomisen kanssa. Missä vaiheessa musiikin tekemisessä on musiikillista lahjakkuutta ja luovuutta monin verroin tärkeämmäksi tullut esiintyjien stailaus, pukeutuminen ja ulkonäkö? (vrt kuva yllä)   

Miksi soittajilta on viety usko siihen että he voisivat omalla tekemisellään luoda jotain uutta ja tärkeää? 

Orfeus ja Eurydike

Nykypäivän tekniikka jaksaa yllättää aina uudelleen ja uudelleen. Meillä oli lauantaina tilaisuus olla seuraamassa, Oulussa Plaza Elokuvateatterissa, Christoph Gluckin Orfeus ja Eurydike oopperaa. Esitys välitettiin Ouluun suorana teräväpiirtolähetyksenä 6000 km päästä New Yorkin Metropolitan Oopperasta. 

Vaikka esityksestä puuttuikin se suora yhteys joka vallitsee katsojan ja esiintyjän välillä, heidän kohdatessa toisensa samassa fyysisessä tilassa, korvasi esityksen huikaiseva taso kyllä hyvin pitkälle tuon puutteen. Harvalla tavan tallaajalle on koskaan  mahdollisuutta nähdä Stephanie Blythen ja Danielle de Niesen esiintymistä paikan päällä,  mutta kyllä tämä tekniikan tarjoama "köyhän miehen Live oopperailta" toi katsojien sisimpään musiikin synnyttämää iloa pitkäksi aikaa.

Voisi toivoa että mahdollisimman moni oopperan ystävä löytäisi tämänkin uuden tavan päästä nauttimaan oopperan ihmeellisestä maailmasta. Tänä keväänä näyttää vielä tarjolla olevan neljä eri esitystä. Tietoja asiasta löytyy http://www.finnkino.fi/movies/festival/112/

Suosittelen tutustumista.

Toinen hyvää mieltä tuova asia oli jälleen kerran Kalpa ja sen riemukas voitto tasaisessa taistossa,  jonka tauottua narripaidat saivat lähteä kohti etelää, tappion katkeraa kalkkia nieleskellen.

Hyvä Kalpa!

Paluu arkeen ja  ikävämpiin  asioihin on helppo toteuttaa avaamalla televisio ja katselemalla sieltä ajankohtaislähetyksiä. Maailmassa tapahtuu par' aikaa joka puolella monenlaisia asioita. Hyviä (Barack Obama) ja pahoja (lomautukset, talouden alamäki, demari presidentti). 

Mutta yleisradion toimitusväki näyttää keskittyvän tällähaavaa siihen, miten saataisiin osoitettua, että kansa on erehtynyt.  Koitetaan oikein topakasti etsiä syitä siihen missä kansa on tehnyt virheen, kun se on gallupkyselyissä antanut vahvan tukensa Sauli Niinistön edustamalle realistiselle politiikalle, satumaakarien tarjoileman demarihössön sijasta. 

Ja näin on tapahtunut vaikka demareilla on tarjota joka asiaan toinen toistaan parempia ja tuoreita ehdokkaita kuten vaikka ....???.... Tuomioja, tai .... Tanner ...eikun Fagerholm ...eikun.... Sorsa... eikun .....  jaaa .... no ehkä kuitenkin joku, vaikka ... verkkosukissa .....

(kuva Finkinon ohjelma)

kaasukauppa II

Voisinko sanoa että mitä minä sanoin?  Vaikka totta puhuen en itsekkään uskonut olevani niin oikeassa kuin mitä loppujen lopuksi olin. Venäläiset käyttävät häikäilemättä energiavarojaan pakottaakseen EU:n taipumaan omalle, Ukrainaan vihamielisesti ja kielteisesti suhtautuvalle, kannalleen. 

Tässä sodassa Ukrainalla ei ole keinoa puolustautua, eikä mitään toivoa voittaa. Venäjä esittää päivittäin erilaisia enemmän ja enemmän provosoivia tekaistuja syytöksiä, eikä juuri kellään Eu-politikolla ole rohkeutta niitä edes kyseenalaistaa. 

Pakkanen painaa päälle ja Tiikerintappaja Putinia ei ole hyvä mennä vastustamaan. 

Ja sitten vielä ....

Suomestakin löytyi virkamies joka keksi sanoa etteivät Ukrainan ja EU:n kaasuongelmat kosketa meitä. Miksi??? Koska meillä on OMA PUTKI.... 

Voi herranen aika. Kyllähän nyt jokainen käsittää että ongelma ei ole PUTKI. Ongelma on se putken toisessa päässä oleva HANA, ja vielä enemmän se hanan vieressä istuva venäläinen HANAVAHTI, joka odottaa puhelin korvalla, tuleeko ylhäältä  määräys sulkea Suomenkin putki. Aina siihenkin tarvittaessa syitä löytyy. Jos vaikka Ruotsalaiset varastavat kaasua välistä, tai Suomesta on taas äkkiä tullut turvallisuusuhka Venäjälle.

A Hospoti..... 

Mutta onneksi jotain positiivistakin tapahtuu. Kalpa voitti IFK:n ja lähetti etelän vellihousut maitojunalla kotiin.

Kaasukauppaa

Onhan taas saatu katsella kaupantekoa. Myydään, toimitetaan, eipas, juupas...... Ja neuvotteloijoina Venäjältä presidentti ja tsaari Putin itse. On siinä Eurooppalaisilla oppimista, ennekuin sisäistävät nämä Venäläiset kauppatavat.   -  Ja saattaapa kaasua vuotellessa tulla kylmäkin....

Kiitoksia Jyväskylän La Traviata

Oh ihmisen elo vaan aika hienoa, kun sen oikein oivaltaa. Tämä ajatus tuli väistämättä mieleen, kun  ajelimme lauantai-illan hämyssä kauniiden lumisten metsämaisemien halki Jyväskylästä kohti kotia.

Jyväskylässä saimme kokea inhimillistä henkeä ravitsevan oopperaelämyksen, nähtyämme Keski-Suomen Alueooopperan produktionna Vilppu Kiljusen ohjaaman modernin version Giuseppe Verdin La Traviata oopperasta. 

Ooppera oli omalla tavallaan  "vaikea" katsottava jos vertasi sen visuaalista esitystapaa perinteiseen, sen alkuperäiseen tapahtuma-aikaan sijoittuvaan, näyttämömallinnukseen. Kun tuosta alkuhämmennyksestä pääsi yli, oli suorastaan nautittavaa seurata ja mukana kokea sitä nuorekasta ja kokeilunhaluista tulkintaa jota Keski-Suomen Alueoopperan uusin tuotanto katsojilleen tarjosi.

Lauantai-iltana oli Violettan roolissa vuorossa Marjukka Tepponen ja hänen suorituksensa oli todella loistava. Hetkittäin tuntui siltä että hänen hehkunsa ja tulkintansa jätti muiden solistien hyvinkin tasokkaat suoritukset jopa varjoonsa. 

Suuret kiitokset kaikille projektiin osalistuneille. www.jyvaskylanooppera.net

Kun tämän tekstin aluusa kehaisin tätä ihmisen elämän ihanuutta, on huomattava että sen laatuun vaikuttaa paitsi hengen ravinto niin myös tyytyväisyys siitä että oopperan jälkeisellä kotimatkalla radio kertoi Kalpan voittaneen Raumalla Lukon 1-0. Sekin ilahduttaa kiekkofanin sydäntä ja osaltaan kasvattaa elämisen ihanuutta.

Ja kaiken huippuna kotimatkalla saimme Kuopiossa poiketessamme vielä ihastella lapsenlapsemme Simeonin vilpitöntä riemua,  jota hän pystyy kokemaan kaikesta siitä mitä hän kokee ja tekee. Kun ihminen näkee omissa jälkeläisissään sellaista uskoa ja luottamusta ja intoa, jota ei paha maailma ole vielä päässyt koskemaan ja runtelemaan, tietää varmasti että ei ole itsekkään elänyt turhaan.

(La Traviatan kuva: Matti Salmi)

Kalpan voitto

Voi ilon ja riemun päivää. Vuosikymmenien murheet haihtuivat kuin sumuverho metsäniityltä, jonka nouseva aurinko ja päivän keijut tansillaan karkottavat yön jäljeiltä. Ja millaiset keijut niityllä tansivatkaan. Mika Strömberg, Sami Kapanen, Janne Jalasvaara, Mika Oksa vain muutaman mainitakseni. Niin kauniisti ne tanssivat että metsän peto Kärppä sai ryömiä hädissään pesäkoloonsa miettimään millä mahansa täyttäisi ja mistä poikasilleen ruuan saisi.

Gazan uhrit

Mitähän ajattelevat nuo Kuopiolaiset tuhoa Israelille vaativat kynttilöitä kantavat viherpiipertäjät, niistä tuhansista ja tuhansista Israelilaisista äideistä, jotka vuodesta toiseen elävät Hamas-terroristien iskuja pelossa uskaltamatta päästää lapsiaan hetkeksikään silmistään. He saavat pelätä jokaista bussikyytiä, ja jokaista vastaantulijaa. Koskaan ei voi tietää koska vastaantuleva nainen tai lapsi on pakotettu toimimaan elävänä pommina. Kuka heistä haluaa lähettää tuhoon ja kuolemaan mahdollisimman monta viatonta äitiä ja lasta. Näitä Israelilais-äitejä ei sovi ajatella. Myötätunto on kohdistettava näihin Israelin itserpuolustusiskuissa kuolleisiin Palestiinalaisiin. Voi aikoja - voi tapoja.

 

Joulu ja tapaninpäivä

Pikku Simeonin ja Joulupukki. Jännittävä ensikohtaaminen. 

Perusturvallisuuden ja runsaasti rakkautta osakseen saanut lapsi ei nähtävästi pelkää mitään. Hän on kuin vanhat lännensankarit. Hän ei edes tiedä mitä pelko on. 

Ystävät Tapaninpäivänä juustoja maistamassa. 

Aimo ja Helena Saloranta, ystäviä jo vuosikymmenien ajalta, heidän tyttärensä Maarit ja puolisoni ja kansakulkijani Eija.

Joulun aika merkitsi lepoa ja lepäämistä. Kaikki pyhät tuli pitkästä pitkästä aikaa vietettyä kotona tai ainakin poissa työpaikalta.

Nyt kun loppiainen on  vietetty on taas aika palata arkeen ja aloittaa tilinyhverön hommat. Monenlaista haastetta ja ongelmaa on toimistossa odottamassa, ja monta työtuntia tehtävä ennekuin viimeiset tilinpäätökset tältä kaudelta ovat nipussa, mutta eipä se haitttaa. Sitä vartenhan tässä ollaan. Eli ei muuta kuin kääritään hihat ja käydään hommiin.