Sunnuntaina kävimme Ellin luona. Jaakko ja Jonna Matikalla ja me Triumphilla.
Päivä oli oikein mukava. Eija ja Elli poimivat mansikoita.
Saahkarista tultua kävimme fillaroimassa ja veimme Jaakolle ja Jonnallllekin mansikkarasian.
Aloitin taaas Alistar MacLean kirjan Saattue Muurmanskiin. Olen lukenut sen montakin kertaa kuusikymmentäluvun lopulla. Kirja oli jo niin risa että huusin huutonetistä varmuuden vuoksi siitä uuden kappaleen. Hinta 6€. Ei paha.
On mielenkiinoista välillä lukea noita kauan sitten luettuja kirjoja, ja vertailla tunteita ja ajatuksia, joita ne herättävät nyt ja muistella miten ne vaikuttivat silloin kauan sitten.
Luin tässä menneelllä vikolla Hemingwayn "Joen yli ja puiden siimekseen". Olin lukenut sen edellisen kerran joskus 16-17 vuotiaana, eli aikana jolloin itsestä tuntui että minä tiedän kaikesta kaiken.
Muistan vieläkin kuinka silloin ihailin kirjan tekstiä, sen teknistä toteuttamista, rytmitystä ja etenemistä. Mietin nyt, kuinka erilaiset asiat mestarikirjailijan tekstissä vaikuttivat voimakkaimmin. Kuvaukset Venetsiasta, sairastuminen, luopuminen, elämän katsominen taaksepäin ja toisaalta optimistisuus, elämästä iloitseminen, jokaisesta päivästä ja hetkestä, onnen tunteesa, nauttiminen.
- Kyllä eletty elämä on kuitenkin, kaikitenkin, opettanut monenlaisia asioita. -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti